Yksilön ja yhteiskunnan sosiaalista kuntoutusta

Tässä blogikirjoituksessa puran ajatuksiani sosiaalityön käytännön harjoittelujaksoltani huhti-kesäkuun 2017 ajalta Sosiaalialan osaamiskeskus Versossa ja Pro SOS -hankkeessa. Ollessani harjoittelijana Versossa pääsin mukaan sosiaalityön kehittämishankkeeseen ja sain kokea palan hanketyön innostavasta, mutta samalla niin haasteellisesta kokonaisuudesta. Seuraavaksi pieni pysähdys ja koontia harjoitteluni teemoista. PRO SOS valtakunnallisena sekä Päijät-Hämeen alueellisena sosiaalityön kehittämishankkeena Valtakunnallisessa Sosiaalialan osaamiskeskusten yhteistyöverkostossa syntyneessä Pro SOS – hankkeessa pyritään edistämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden hyvinvointia ja kehittämään uudenlaisia ja vaikuttavia sosiaalityön menetelmiä. Tavoitteena on varmistaa asiakaslähtöinen ja vaikuttava sosiaalityö uudistuvissa rakenteissa sekä auttaa heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä pysymään
kuntoutuksen poluilla ja etenemään kohti koulutusta ja työllistymistä. Pro SOS -hanke on Euroopan sosiaalirahaston, Kuntaliiton ja hankkeeseen osallistuvien kuntien rahoittama toimintalinja viiden (sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta) hanke. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2017–31.12.2018.

Päijät-Hämeessä hankkeen alueellisina kehittämiskohteina ovat:

  • Sosiaalisen kuntoutuksen sisällön määrittely
  • Sosiaalisen kuntoutuksen asiakasprosessin mallintaminen
  • Kokemusohjaajatoiminnan pilotointi osana aikuissosiaalityötä

Pro SOS -hankkeen myötä Päijät-Hämeessä on aloitettu alkuvuodesta 2017 sosiaalisen kuntoutuksen yhtenäisen mallin työstäminen yhteistyössä alueen sosiaalisesta kuntoutuksesta vastaavien toimijoiden kanssa. Lisäksi kokemusohjaajatoiminnan pilotointi on aloitettu maaliskuussa 2017 uutena sosiaalityön työmuotona osana Lahden kaupungin aikuissosiaalityötä. Kokemusohjaajat ovat henkilöitä, joilla on oma kokemus kuntoutumisesta sekä vankka koulutus kokemusohjaajana toimimiseen. Kokemusohjaus on asiakkaan yksilöllisistä tarpeista lähtevä palvelumuoto, joka voi sisältää esimerkiksi yksilö- tai ryhmämuotoista ohjausta, asiakkaiden kanssa jalkautumista eri palveluihin tai vaikkapa kahville, vertaistuellista toimintaa ja keskustelua sekä ammatillisten työntekijöiden työparina toimimista. Kokemusohjauksen avulla lisätään sosiaalisen kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä sekä monipuolisuutta sosiaalipalveluna. Mielestäni kokemusohjaajat ovat valttikortti puhuttessa osallisuuden lisäämisestä.

Mitä on sosiaalinen kuntoutus?

Sosiaalinen kuntoutus -käsitteessä yhdistyvät kaksi sisällöltään laajaa termiä. Sosiaalinen on yksi osa ihmisen hyvinvointia, jonka määritellään koostuvan psyko-fyysis- sosiaalisesta kokonaisuudesta. Kuntoutus sen sijaan voidaan jaotella esimerkiksi lääkinnälliseen, ammatilliseen, kasvatukselliseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen. Sosiaalihuoltolaissa sosiaalinen kuntoutus määritellään seuraavanlaisesti: ”Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi” (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 17 §). Sosiaalihuoltolaki velvoittaa kuntia järjestämään sosiaalista kuntoutusta tarveperustaisesti, mutta ei
määrittele tarkemmin palvelun sisältöä tai tuottajia. Näin ollen sosiaalinen kuntoutus on muotoutunut omanlaisekseen palveluksi ja toiminnaksi eri kuntien ja kuntayhtymien alueilla. Pro SOS -hankkeen yhtenä tavoiteena onkin mallintaa ja määritellä maakunnallista sosiaalisen kuntoutuksen mallia Päijät-Hämeen alueelle.

Harjoitteluni aikana päädyin itse hahmottamaan sosiaalisen kuntoutuksen käsitteen seuraavasti:

  • Sosiaalinen kuntoutus suunnitelmallisena yksilö- tai ryhmäkohtaisena sosiaalipalveluna
  • Sosiaalinen kuntoutus kuntouttavana/voimavarakeskeisenä työotteena osana sosiaalityön palveluita
  • Sosiaalinen kuntoutus kansalaislähtöisenä matalan kynnyksen osallisuutta tukevana toimintana

Raivio (2017) kuvailee sosiaalista kuntoutusta sosiaalisen voimavaraistamisen prosessiksi. Jollekin osallisuus ja toimintakyvyn lisääntyminen voivat olla sitä, että uskaltaa lähteä ulos kodista vaikkapa kirjastoon, kun taas toinen voi kokea osallisuutta ryhmissä tai harrastuksissa. Osa tarvitsee intensiivisempää sosiaalisen kuntoutuksen palvelua päästäkseen osallistumaan yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Universaalisti ajateltuna sosiaalinen kuntoutuminen koskee ihan kaikkia, sillä jokainen pyrkii omalla tavallaan löytämään paikkaansa erilaisista yhteisöistä. ”Sosiaalinen kuntoutus on ympäristösidonnainen prosessi, jonka tavoitteena on sosiaalinen toimintakyky” (Raivio 2017)

Tulevaisuuden tavoitteena pitkäaikastyöttömien osallisuuden lisääminen

Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteeksi voidaan katsoa asiakkaan osallisuuden lisääminen. Osallisuus sen sijaan on yksilöllinen tunne tai kokemus, jolloin sen lisääminen tai muuttaminen mitattavaan muotoon on haasteellista. Osallisuuden lisääminen on ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa esimerkiksi Hiilamon ym. (2017) esittämässä valtioneuvoston selvityksessä osallistavasta sosiaaliturvasta ja osallistumistulosta. Selvityksessä esitetään, että sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat käyttäisivät osallistumistuloa uutena aktivoinnin ja voimaannuttamisen työvälineenä. Pitkään työttömänä olleen henkilön tulisi esityksen mukaan sopia työntekijän kanssa suunnitelma osallistumisesta esimerkiksi kansalaisjärjestötoimintaan, opiskeluun, naapurustoprojekteihin, ruokapiireihin, ryhmätoimintaan tai kursseille. Joissakin tilanteissa osallistumistuloon sisältyvä toiminta voisi olla myös lapsen tai muun läheisen hoitamista kotona. Käytännössä uudistus tarkoittaisi pitkään työttömänä olleiden työmarkkinatuen muuttumista osallistumistuloksi ja samalla pitkäaikastyöttömät tai työelämästä syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt siirtyisivät aikuissosiaalityön palvelu- ja tulonsiirtokokonaisuuden alle. Osallistumattomuudesta sen sijaan rokotettaisiin tiputtamalla osallistumistulon määrää. Ajatus osallisuuteen kannustamisesta on mielestäni hyvä, mutta voidaanko osallisuuteen velvoittaa? Aito osallisuus tai voimaantuminen eivät välttämättä pääse syntymään keppien ja porkkanoiden avulla, mutta kun vähimmäistoimeentulo on turvattu kaikille, kannattaisihan kansalaisia kannustaa osallistumaan yhteiskuntaan? Kenen näkökulmasta osallisuus sitten toteutuisi osallistumistulon avulla, yksilön vai yhteiskunnan? Toisaalta kuitenkin osallistumiseen voidaan tukea myös ilman rahallisia kannustimia, esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen tai kokemusohjauksen avulla, mutta olisko se tehokkaampaa jos osallistumistuloa käytettäisiin näiden palvelujen rinnalla? Osallisuudesta puhuttaessa on hyvä muistaa, ettei ole kyse pelkästään työmarkkinoille osallistumista, vaan osallistua voi muullakin tapaa, minkä huomioiminen on mielestäni hyvä asia osallistumistuloehdotuksessa.

Muutostyötä muutoksessa

Osallisuus paradigman äärellä sosiaalisen kuntoutuksen jäsentäminen ja mallintaminen, niin kuin Pro SOS -hankkeen tavoitteeksi on asetettu, on haastavaa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on myös lisätä asiakasosallisuutta ja sosiaalityön vaikuttavuutta. Vaikuttavuutta, Pro SOS -hankkeen tapauksessa asiakkaan toimintakyvyn muutosta, pyritään mittaamaan Työterveyslaitoksen kehittämällä Kykyviisari -mittarilla. Jo pienikin muutos toimintakyvyssä voi olla merkittävä yksilön kannalta ja toisaalta muutos voi näkyä vasta pitkänkin ajan päästä yhteiskunnallisella tasolla. Kuitenkin muutoksen näkyväksi tekeminen ja tilastointi on osoitus työn vaikuttavuudesta, jota vaaditaan myös sosiaalityöltä. Nyt on aika pohtia, määritellä ja kyseenalaistaa sosiaalisen kuntoutuksen malleja. Mitä hyviä käytäntöjä on jo olemassa ja mitä puuttuu? Millaista on Hyvinvointiyhtymän tarjoama sosiaalinen kuntoutus? Ja entä työnjako kolmannen ja yksityisen sektorin kanssa?
Lopuksi heitän ilmaan tulevan sosiaalityöntekijän toiveen siitä, että sosiaalityön tuulet puhaltaisivat toimistoista yhä enemmän kohti asiakkaan omaa elinympäristöä. Toivon tekeväni kuntouttavaa työtä ympäristössä, joka ei korosta niinkään sosiaalityöntekijän viranomaisroolia, vaan on asiakkaalle mieluisa ja luonnollinen, aidosti asiakaslähtöinen ja näin ollen hyvä pohja vaikuttavalle sosiaalityölle. Asiakaslähtöisyys ei ole pelkkää palautteen keräämistä tai vaihtoehtojen antamista, se on ennen kaikkea tutustumista, luottamusta ja itsensä asettamista asiakkaan asemaan. Ilokseni olen huomannut, että jalkautuvasta sosiaalityöstä puhutaan yhä enemmän ja toivon mukaan se ei ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Harjoitteluni aikana opin kehittämistyön olevan vahvasti juuri asennemuutostyötä, jotta uudet ideat ja hyväksitodetut käytännöt pääsisivät leviämään ja ennen kaikkea juurtumaan pysyviksi toimintamalleiksi. Aivan kuten sosiaalisessa kuntoutuksessa ei voida osallistaa asiakasta ilman asiakkaan omaa motivaatiota, ei myöskään sosiaalityötä voida kehittää ilman sosiaalityöntekijöiden omaa tahtotilaa. Innolla jään odottamaan, mitä kaikkea Pro SOS -hankkeella saadaankaan vielä aikaan. Haluan vielä muistuttaa, että sosiaalityö on perusluonteeltaan muutokseen pyrkivää työtä niin yksilö, yhteisö kuin yhteiskunta tasollakin.

Tällä hetkellä olen itse hakemassa perspektiiviä ja uusia ideoita opintoihini Ruotsista. Täällä Lundin pienessä ja somassa yliopistokaupungissa vietän tämän syyslukukauden tuntosarvet pystyssä, ja toivon mukaan matkamuistoiksi saan opintopisteiden lisäksi hyviä käytäntöjä ja oivalluksia sosiaalityöhön liittyen.

Terkut länsinaapurista ja oikein voimauttavia hetkiä syksyyn!

Jenni Saarikko
sosiaalityön opiskelija, Itä-Suomen yliopisto

 

LÄHTEET:
Hiilamo, Heikki, Komp, Kathrin, Moisio, Pasi, Sama, Thomas Babila, Lauronen, Juha-Pekka, Karimo, Aasa, Mäntyneva, Päivi, Parpo ,Antti & Aaltonen, Henri. 2017.
”Neljä osallistavan sosiaaliturvan mallia”.
Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 18/2017.
http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/18_2017_Nelj%C3%A4+osallistavan+sosiaaliturvan+mallia.pdf/4e31990f-5e94- 4b64-b73a- a72784c91f85?version=1.0
Raivio, Helka. 2017. Sosiaalisen kuntoutuksen käsitteelistä tarkastelua. Pro SOS -hankevierailu, puheenvuoro Lahdessa 23.5.2017.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301#Pidp431476464 (Luettu 20.6.2017)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.